Kello oli jo puoli kaksi eikä poikkis ollut tullut vielä kotiin vaikka oli luvannut olla kahdeltatoista. Eikä ollut ilmoittanut mitään. Tottakai se oli pettämässä, ei kai tälle käytökselle voi olla muutakaan syytä?

Todellisuudessa tämä poikkis ei ollut huomannut ajan kulua, olivat tehneet jonkun venereissun joka oli venähtänyt ja olivat lähteneet heti kun kyyti oli valmis. Eikai juuri ja juuri parikymppinen mustankipeä tytöntyllerö voisikaan vaatia koko kaveriporukkaa soutamaan kiireesti maihin ja hyppäämään autoon vain siksi ettei poikkis myöhästyisi vähääkään. Poikkis taas todennäköisesti arvelee että jos laittaa tyttikselle tekstiviestin niin joutuu siinä sitten hauskanpidon sijaan viestitykittelyn kohteeksi, sama. Taisin mököttää joka tapauksessa kovasti koska hei, "lupasit tulla, no excuses." Loppupeleissähän taisi olla kyse siitä mitä minä olin päättänyt, ei todellakaan siitä mitä poikkis olisi halunnut.

Mustasukkaisuus on sellainen peikko joka ruokkii epävarmuutta, ruokkii pelkoja ja toisaalta ruokkii oikeutusta toimia epäreilusti. Kunnioittavassa ihmissuhteessa sen rooli on niin pieni ettei sitä pitäisi tarvita toiselle esitellä, ellei sitten todeta reilusti ja suoraan että jokin asia saa minut mustasukkaiseksi. Omien korvien välissä kasvanut epäily ja katteettomat syytökset näivettävät luottamuksen ja aikaansaavat alintajuntaista halveksuntaa. Omaa reviiriä vartioidaan tarkemmin, mikäli korvien välissä kytee ajatus siitä että tuo on saattanut pettää, voi olla että käytöskin häntä kohtaan muuttuu. Tiuskin exälle - siis tälle tarinan poikkikselle, vertailin itseäni muihin ja välillä itkin riittämättömyyttäni. Tein juuri sitä mikä normaalia ihmistä todennäköisesti ärsyttää mahdottomasti koska mikään mahti maailmassa ei kuitenkaan riitä todistamaan vilpittömyyttä, olet syyllinen toisen pahaan oloon vaikket olisi tehnytkään mitään.

Joten samahan tuo jos sitä vähän sutinaa järkkäisi jonkun muun kanssa. Tuskin se muuttaisi mitään kun on jo epäiltyjen listalla. 

Tämä yö oli siitä erikoinen että itse olin treffaamassa erästä tyttöä ja poikkis oli lähtenyt keikalle. Tapasimme illanvieton jälkeen sovitusti taksitolpalla joskus pikkutuntien aikaan ja ajelimme siitä sitten yhtä matkaa kotiin. Aamusella heräilin tapani mukaan ensimmäisenä ja hipsin jälkihuuruissa keittiöön kaatamaan itselleni tuoremehua ja kaivamaan buranaa kaapista. Poikkiksen kännykkä oli pöydällä ja huomasin että siihen oli tullut viesti. Käsi sydämellä, kuinka poni parikymppinen mustistyttis ei edes harkitsisi näin mehukkaassa tilanteessa? Vaikka jokainen jossain määrin ymmärtää että viestin lukeminen ilman toisen suostumusta on väärin niin ei, minulle ei tullut mieleenkään jättää sitä tekemättä.

Tiedättekö sen tunteen kun sydän hyppää kurkkuun, kädet alkavat täristä ja maailma humisee pään ympärillä? Tarinan tapahtumat ovat lähemmäs parinkymmenen vuoden takaa joten en muista tarkkaa sanamuotoa, mutta viestin sisältö oli lyhykäisyydessän se, että joku tyttö kiitteli poikkistani mukavasta illasta ja toivoi että voitaisi nähdä uudelleen. Sinä hetkenä tiesin, niin todellakin tiesin ja "olin arvannut" että mies oli sika, petturi ja näin tulisi käymään. Olin täynnä synkkää vihaa ja katkeruutta, riittämättömyyttä ja surua. Miksi näin käy minulle, olen ollut sinisilmäinen, kuinkahan mones kerta tämä on? Kuinka tästä eteenpäin?

Suhteemme ei kuitenkaan päättynyt ihan vielä, mutta en sanoisi että se jatkui parempanakaan. Jälkipyykkiä pestessä selvisi että keikan aikana poikkis oli tutustunut tähän tyttöön, tyttö oli istunut hänen sylissään ja pari pusua on vaihdettu. Olin tietysti epätoivoinen, vihainen ja sain poikkiksen tekemään monia lupauksia ja tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi. Mutta toki tämä oli arvattavissa, joten etukäteiskiukutteluni ei ollut sittenkään ollut turhaa, eikä myöskään se, että olin itse sinä samaisena iltana suudellut kiihkeästi treffaamani naisen paljaita rintoja peiton alla...