Mietin tätä asiaa eilen illalla ennen nukahtamistani joten naputellaan siitä muutama rivi.

Aihetta on sivuttu blogissa muutamaan otteeseen ja olen todennut useasti että koen seksuaalista vetovoimaa suurinpiirtein yhtä paljon sekä miehiä että naisia kohtaan. Varsinaiset seurustelusuhteet ja pitemmät tapailutkin ovat kuitenkin aina olleet miesten kanssa ja varmaan minua vähemmän tuntevat pitävätkin minua perusheterona. Tämä ei ole asia missä pitäisi tulla kaapista tai laittaa cv:en. Jos päätyisinkin naissuhteeseen jonain kauniina päivänä niin se olisi toki enemmän ulkopuolisten kiinnostuksen kohteena, nyt se kuuluu vain minulle. 

Palaan ajatuksissani taaksepäin niihin naisiin jotka ovat merkinneet minulle kaikkein eniten ja se mikä nousee päälimmäisenä esiin on tilanteiden vaikeus. Yksi näistä naisista on ehdottomasti ylitse muiden, koin voimakasta yhteenkuuluvuutta, sielujen sympatiaa ja sanatonta yhteyttä hänen kanssaan. Suhteemme kehittyi ystävyyden kautta romanttiselle tasolla, mutta jollain tapaa kuvioihin tuli samalla omituista kitkaa ja kaikki päättyi elämäni kurjimpiin riitoihin. Ikävöin häntä kuitenkin ja koitettiin pariin otteeseen lämmitellä välejä mutta joka kerta yhdessä vietetyn yön jälkeen hän karkasi kauemmaksi minusta. Vuosien jälkeen olemme edelleen puheväleissä mutta on tullut aika selväksi ettei romantiikkaa meidän välillemme enää synny. Arvostan häntä edelleen hurjasti - hän on ihminen jolle on maailman helpoin jutella, mutta taika on poissa.

Toinen mielen päälle jäänyt tapailusuhde taas tuo hymyn huulille. Hän oli todella ihana, vapaa ja villi sielu. Pörrötukkainen ja intohimoinen. En usko että olisin saanut häntä koskaan pysäytettyä enkä toisaalta halunnutkaan, meidän oli hyvä näin - seurustelimme myös molemmat tuolloin tahoillamme ja maailmamme olivat hyvin erilaisia. Välillämme oli enemmän intohimoa ja vastuutonta hauskanpitoa kuin sellaista mikä olisi voinut kehittyä oikeaksi ihmissuhteeksi - toisaalta tämä jälkimmäinen aspekti ei ole saanut minua olemaan solmimatta miessuhteita. Odottakaa kun selvitän tätä asiaa vähän lisää.

Miehet joiden kanssa olen päätynyt suhteeseen ovat yleensä heti ensi tapaamiselta tuntuneet jollain tapaa "kotoisilta". Kuten tuossa Hullun Timantin casessa, jonkinlaisen henkisen yhteyden saaminen tuntui olevan mahdollista heti - oli se sitten valheellista tai aitoa. Miehiin on ollut helpompi tutustua kuin naisiin. Ei juuri draamaa, ei pelejä. Suhteen aloittaminen on ollut helppoa ja se mikä on ollut minulle myös tärkeää on se että koen itseni naiselliseksi miehen kanssa. Tätä on vaikea selittää, mutta se liittyy todennäköisesti myös seksuaalisiin kokemuksiin koska valitettavasti suuri osa naisista joiden kanssa olen päätynyt sänkyyn ovat olleet melko passiivisia ja sulkeutuneitakin vaikka olisivatkin olleet halukkaita ja nauttisivat orgasmiin asti. On tuntunut hieman oudolta ottaa ns. vahvemman rooli niissä tilanteissa (dominointi on jees jos siitä on etukäteen sovittu) ja se on tavallaan saanut minut tuntemaan itseni kömpelöksi ja epänaiselliseksi. Sama pätee muihin tilanteisiin, haen omaa rooliani toiseen ihmiseen nähden. Miesten kanssa intiimisissä suhteessa oma seksuaali-identiteetti tuntuu selkeimmältä ja saa oloni turvallisemmaksi. Vaikka mies olisi sängyssä kokematonkin niin minä pysyn silti naisena ja osaan ottaa ohjat käsiini naisellisesta näkökulmasta. Miehiltä on saanut aina "vastauksen" näissä tilanteissa, naisten kanssa homma on ollut enemmänkin säätämistä ja aamulla friendzoneilua joka ei ole tuntunut luontevalta.

Tämä mitä ylle kirjoitin ei ole tarkoitettu yleispäteväksi millään tasolla ja pohjautuu henkilökohtaiseen historiaan. Naiset viehättävät seksuaalisesti enemmän kuin miehet, miesten kanssa taas on helpompi olla ja jälkimmäinen on painanut enemmän vaakakupissa mitä pitempiin ihmissuhteisiin tulee. Jos minua olisi kaksi niin seurustelisin varmaan parhaiten itseni kanssa, ihmissuhde ylipäätään taitaa olla aina jonkinlainen kompromissi.