Se kuuluisa hetki aikaa itselleen. Mitä tässä tekisi, järjettömyyden ääni kuiskaa että avaa nyt se loki kun olet huonoimmillasi. Ja vannon että en korjaa tästä mahdollisia typoja seuraavana päivänä. 

Mies lähti työporukan kanssa hippailemaan, ainoa mikä tässä elämäntilanteessa aiheuttaa katkeruutta asiasta on se että ne pääsevät terassille - ilmahan on mitä kaunein. Meidän parvekkeen blokkaa toinen talo tähän aikaan vuorokaudesta joten vaikka laskeva aurinko loisi säteitään vielä, ei se kuitenkaan ilahduta minua riittävästi joten sama sen väliä vaikka istuisin sisällä, tälle päivälle on tullut ulkoiltua jo riittävästi.

Ajattelin tässä että voisi heittää uusia verkkoja vesille, you know what I mean. Jos luitte aikaisemmat postaukseni omasta feidailustani niin näyttäisi siltä että potentiaalinen treffikumppanini on nyt tehnyt samoin. Meillä oli miltei tapaaminen sovittuna lähempiä detaljeja vaille, mutta pian viikkoon en ole kuullut hänestä mitään. Puolestani hänellä on kaikki oikeudet perääntyä enkä pane sitä pahakseni tässä vaiheessa koska olisin voinut itse toimia samoin. Tällä naisella on myös perhe joten voi olla että se fantasian reaalimaailman tuova askel oli liian vaikea otettavaksi. Keskustelumme on pysynyt hyvin neutraalilla tasolla, mutta asioiden tuominen konkreettiseksi toisen ihmisen näkemisellä on tietysti yksi sellainen kynnys joka tuo lähemmäksi sitä toimintaa jota petollisuudeksikin kutsutaan.

Kun pyörittelen näitä päässäni, huomaan taas hakevani jonkinlaista oikeutusta. Koitan muistuttaa myös että se on itsepetosta jota ei koskaan pidä käyttää toista ihmistä vastaan. Jos jää kiinni epärehellisestä toiminnasta niin pahinta mitä voi nöyrtymisen sijaan tehdä on vetää esiin syytöskortteja. Niillä ei rakenneta vaan hajotetaan enemmän. Oikea syy toiminnalle ei voi olla siinä että toisessa on vikaa, miksi ylipäätään elää vikaisen ihmisen kanssa? Oikea syy toiminnalle on se, että haluaa jotain niin kovasti että toimii seurauksista välittämättä ja riskiä ottaen. Kannattaako se? Se onkin sitten toinen kysymys johon en osaa vastata. Ihan just nytten ainakaan.

Tupakan mittainen tauko (en normaalisti polta.)

Toisaalta haluan kuulostaa huolettomalta, aivan kuin toisen perääntyminen ja tavallaan torjutuksi tuleminen olisi jonkinlainen "vapaudu vankilasta" -kortti. Mutta onhan se myönnettävä että se hieman harmittaa, olin asennoitunut pääseväni tuulettumaan, näkemään uusia ihmisiä ja kokeilemaan sekä viehätysvoimaani että omia rajojani. Olen oppinut että tarvitsen tilaa omalle persoonalleni, että olisin hetkittäin erossa sekä lapsista että miehestäni, niitä hetkiä jolloin en ajattele että minua tarvitaan vaan miettisin mitä minä itseasiassa tarvitsen. Tämä ei ole sikäli se hetki, että vaikka olenkin minä, koira ja uusi lasillinen viiniä niin tiedän lasten nukkuvan toisessa päässä asuntoa ja sen, että puhutaan viinilasillisista, ei viinipullollisista, ei sykkivästä musiikista eikä aamun punerruksesta taivaanrannassa. Montako lasillista cavapullosta saa? Riippuu lasillisen koosta, viisi, kuusi? 

Jos tallentaisin riittävän usein, tässä olisi yhteenveto siitä mitä tapahtuu seuraavan vuorokauden tunteina. Mutta koska inhimillisen ja toistuneen näppäilyvirheen vuoksi pieni tekstinpätkäni ei tavoittanut internetin syövereitä, päätän lähetyksen tähän. Mitään jännittävää tuskin on seuraavina tunteina nimittäin tiedossa. Lähinnä surffailua, yöunta, pizzaa ja hyvällä tuurilla krapulaseksiä (miehen krapula, ei minun) laiskasti lusikassa. Viininpiru vei viikonlopusta puolet, sunnuntaina on uudet tuulet. Uulalaa.