Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 21. elokuu 2016

III: So Long Suckers

                  sukit.jpg

perjantai, 19. elokuu 2016

Fiktiota tähän väliin

Vanhat pienet talot muodostavat ikäänkuin kehiä mutkittelevien katujen ylle joiden
kivetys on täynnä uniikkeja pieniä sirpaleita historiasta. Ne eivät tunne aikaa joka
on hitaasti raaputtanut kynsillään loistokkuuden rosoisen kauniiksi ulkokuoreksi,
hiljaa läpi vuosien ei rappeutuminenkaan ole voinut tuhota arvokkuutta joka säilyy
jokaisessa hirressä, jokaisessa tiilessä iäisyyden atomeihin saakka.

Hengitän menneisyyttä - se tekee minut mykäksi.

Täällä ei nyt kulje kukaan muu vaikka aurinko onkin jo työntänyt pimeyden tieltään,
aikainen aamu ei houkuta kaikkia. Halusin nähdä kuitenkin kaiken tämän hetkenä ilman
arjen jatkuvaa huutoa korvissani. Halusin kuulla hiljaisuuden. Halusin tuntea rauhan.

Voisinko kulkea Roomaan tätä tietä pitkin? Kaikki tiet eivät vie sinne, tämä kivetys
tulee muuttumaan pian hiekkaiseksi maalaistieksi (se tulee pölyämään kunhan kesäpäivän
julma kosketus vie raikkauden mennessään), maalaistiestä ruohottuneeksi kärrypoluksi ja
loppujenlopuksi saan kulkea eläinten tekemiä reittejä pitkin viileässä metsässä. Eläimet
eivät kulje kohti Roomaa vaan tulen löytämään juomakelpoisen suonsilmäkkeen ja kenties 
matalaa koivikkoa täynnä olevan hakkuuaukean, niiden motiivit kulkea ovat yksinkertaiset.
Haluaisin jakaa samat syyt, olisin varmasti onnellisempi.

keskiviikko, 17. elokuu 2016

Käytännön syksymietteet

Koulut viimein alkoivat ja samalla tuntuu että kalenterinikin tulvahti täyteen erilaisia tärkeitä ajankäyttökohteita kuten harrastusreissut, vanhempainillat, terapiat. On vielä pari sellaista ajankohtaa johon on mentävä hattu kourassa pyytämään palkatonta vapaata koska niiden järjestäminen ei yksinkertaisesti onnistu työaikani ulkopuolella. Tämä viikko puksutellaan vielä hitaasti kiihtyvän junan kyydissä mutta sen jälkeen ruvetaan karkeloimaan.

Monelle ihmiselle tämä on todennäköisesti ihan pala kakkua, asiat hoidetaan siinä järjestyksessä kuin ne tulevat eteen ja saattaa olla omiakin harrastuksia jotka vaatisivat ajankäytön suunnittelmallisuutta. Mun kohdallani taas on hieman toisin. Stressaan etukäteen bussilla liikkumista, sitä että saan vatsani kipeäksi syödessäni kiireessä (ja istumaan sen kanssa bussiss, uh oh...) Stressinsietohistoriani on sellainen että täytyy olla erittäin tietoinen omista resursseista kaiken aikaa. Pitää vaikka ottaa ne väsymyksen osumat vastaan ja olla läsnä kaikissa tilanteissa, suurin virhe minkä tässä voi tehdä on se että vaivun välinpitämättömyyden sumuun ja siirryn tehtävästä toiseen koneen lailla - siitä on nimittäin mahdotonta päästä pois jos antaa sen jatkua liian pitkään.

Joinain syksyinä olen optimistisesti kyllä yrittänytkin harrastaa jotain. Pisimmillään se on jatkunut jopa lokakuulle, mutta yleensä jo muutaman kerran jälkeen olen huomannut että ylimääräinen toiminta ihmisryhmissä vapaa-ajallani alkaa vaan jossain vaiheessa tuntua epämiellyttävälle. On helppo feidata vedoten kiireeseen, väsymykseen tai mukaflunssan poikaseen joka kolkuttelee jossain kerrostalomme alaovella. Ei sillä ettei tänäkin vuonna tekisi mieli napata joku tanssikurssi kansalaisopiston ohjelmasta, mutta tähän ikään mennessä olen suoranaisesti huomannut että osallistumismaksu on hukkaan heitettyä rahaa, tiedän että liikunnan jälkeen tulee hyvä olo, mutta se ei motivoi minua kuitenkaan lähtemään kotoa ulos kylmään ja mahdolliseen sateeseen, heilumaan epämiellyttävästi bussin kyydissä ja pomppimaan toisten ihmisten joukossa yrittäen ymmärtää miten joku juttu pitäisi oikeasti tehdä. En ole isommissa ryhmissä oikeasti kovin hyvä oppimaan, mikäli ohjeet eivät ole hyvin spesifejä niin voi olla että ne hämmentävät ja jään kelailemaan vääriä asioita. Ei tanssimaan siis tänäkään vuonna. 

Jo tuolla ensimmäisten asioiden joukossa mainittu kalenteri on oikeastaan loma-ajan ulkopuolella käytännönelämäni pelastus ja rytmittäjä. Pystyn konkreettisesti hahmottamaan siitä viikkoja kerrallaan eteenpäin tai myös tarpeen vaatiessa palauttamaan mieleeni jo menneitä tapahtumia kun katson miten se visuaalisesti sijoittuu taulukkoon. Ilman kalenteria kaikki olisi hukassa, päivämäärät pienillä muistilapuilla laukuissa, pöydillä, taskuissa, unohtuneina ja hukkaan heitettyinä. Kun vilkuinen kalenteriani muutamaan kertaan päivässä, alkaa jo vähitellen näihinkin ruuhka-aivoihin iskostua tieto tapahtumien rytmistä, kellonaikoja ja pieniä muistettavia. Muu elämä pitää rakentaa niiden ympärille varovaisesti luomatta liikaa kiireen tuntua ja painetta.

Vaikka tähän kaikkeen sisältyykin paljon sellaista joka mun neurokapasiteetillani tuntuu kaoottiselta niin odotan oikeasti syksyä enemmänkin ilolla ja hyvillä mielin. Myös niistä pakollisista menoista tulee paljastumaan tärkeitä asioita, lapset löytävät iloa omista harrastuksistaan, vanhempainilta on tilaisuus tutustua molempien koulujen toimintaan ja itse luokkien väkeen. Nämä ovat positiivisia asioita vaikka kalenterirytmin toteutuminen etukäteen hieman jännittäisi. Syksy on vuodenaikana suosikkini, väreineen, iholle laskeutuvine sadepisaroineen, tuoksuineen. Se on vuodenajoista kaunein ja raikkain, helpoin hengittää sisään. Syksyyn voi sulautua, mutta ei jäädä aloilleen makaamaan kuten kesällä. Syksy kulkee mukana aina talven alkuun asti.

 

                leaf.jpg

maanantai, 15. elokuu 2016

Jokasyksyiset fiilikset noin 25 vuoden takaa

All around me are familiar faces
Worn out places, worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow

Children waiting for the day they feel good
Happy birthday, happy birthday
Made to feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me, look right through me

And I find it kinda funny, I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying are the best I've ever had
I find it hard to tell you, I find it hard to take
When people run in circles it's a very very
Mad world, world
Enlarge your world
Mad world

Mad World - lyrics Roland Orzabal

sunnuntai, 14. elokuu 2016

Knock knock!

Who’s there?
Ivan.
Ivan who?
Ivan to suck your blood!!

Ihan sellainen pikainen galluppi, että onko tällä blogilla yhtään vakituista seuraajaa? Jos olet käynyt kurkkimassa useamman kerran niin jätähän nimettömänä moi o/